Puolivälieräsarjan voittaminen osoittautui SB Vaasan miehille jälleen liian haastavaksi tehtäväksi, kun Loviisan Tor oli ratkaisevassa kolmannessa ottelussa terävämpi maalein 1-2.
Ensimmäisen ottelun murskajaisten jälkeen Loviisa löi omassa päässä luukut kiinni, eikä Vaasa onnistunut kahdessa seuraavassa pelissä maalinteossa kuin kahdesti.
”Ei me huonosti pelattu, mutta ei vain onnistuttu riittävän hyvin nyt omissa tilanteissa. Siinä mielessä pelisuunnitelma piti, että ei vastustaja juurikaan päässyt iskemään vaarallisesti vastaan. Mutta tiedä sitten tekikö se meidän pelistä myös liian varovaista hyökkäysalueella ja sitä kautta jäätiin liian vähiin maalipaikkoihin”, pohtii Lipsanen pari päivää ratkaisevan ottelun jälkeen.
Päällimmäisenä fiiliksenä kauden jälkeen on tietysti pettymys. Tavoite jäi saavuttamatta, vaikka käsissä oli joukkue, jolla oli mahdollisuudet mennä pitkälle.
”Kyllähän tämä oli hyökkäysvoimaltaan paras joukkue, jota olen valmentanut. Saatiin sitten ratkaisupeleihin loistava maalivahtipeli ja puolustus- ja karvauspeli toimivat hyvin. Ehkä se viimeisin asia mihin ajattelin, että voidaan kopsahtaa, oli ettei tehdä tarpeeksi maaleja”, Lipsanen pyörittelee.
Joko kaudesta osaa löytää jotain positiivista?
”Varmaan mennään sitten ihan yksilötasolle. Vuorisen Tomi otti puskista paikan joukkueessa ja kasvoi varmasti loppukauden aikana pelaajana. Samoin Hämäläisen Petteri pystyi kantamaan paljon isompaa roolia läpi kauden, mitä ehkä alunperin ajateltiin. Sitten siellä taustalla mm. Juuso Pukkinen ja Riku Hakanen pääsivät pelaamaan ja näyttivät, että pystyvät tällä tasolla jo onnistumaan. Seuraavaksi jokaisen tästä nelikosta pitää ottaa se seuraava steppi johtaviksi pelaajiksi.”
”Lisäksi pakko nostaa tuo meidän maalivahtikaksikko Mikael Aromaa-Samu Mikkonen. Mitä pidemmälle kausi meni, niin molempien otteet paranivat. Miksu kantoi sitten lopulta päävastuun ja pelasi huikeat pudotuspelit.”
Lipsasen mukaan koko kausi huomioiden onnistujia oli reilummin. Esimerkiksi pistepörssin kaksi kärkipaikkaa miehittänyt kaksikko Tero Saaristo-Kevin Nylund oli selkeästi sarjan vaarallisin, vaikka kahteen viimeiseen pudotuspeliin Tor onnistui heidät pitämään molemmissa yhdessä maalissa.
”Paluumatkalla Loviisasta kapteenistosta Palmbergin Jesse nosti pettymyksen hetkellä ilmoille sellaisen asian, että koko kausi harjoituksiin on ollut mukava tulla ja vaikka hetkittäin oli tuloksellisesti haastavaa, niin ilmapiiri on säilynyt hyvänä. Pitkään kauteen ei tullut yhtään sellaista hetkeä, että olisi ollut vaikea motivoida itseään lähtemään harjoituksiin. Tietysti se on aina valmentajanakin mukava kuulla, vaikka harmittaa, että kausi loppui pettymykseen”, Lipsanen päättää.
